kuullâđ já kulluđ

Kuullâđ meerhâš 'kuulla' teikkâ 'tuntea', mut meiddei 'kuulua johonkin'.

Mun kuullim omâs jienâ olgon.
Kuobžâ kulá ulmuu ovdilgo olmooš kulá kuobžâ.
Mun kuullim puško, ko kuohim viermi.

Taat äšši ij kuulâ munjin.
Taat pállu kulá täi jurbâ tiiŋgâi juávkun.
Stuorrâ uási sämmilijn kuleh monnii siärván.
Ko lâi nuorâ, Jari kuulâi Suomâ jyelgipállujuávkun.

Kuálmád merhâšume lii 'kulua', mut talle sääni sojá váhá eresnáál.

Kammuuh koleh, ko čievrâ alne vázzá.
Kale toh ruuđah kullii jotelávt, ko kavpâšem aalgij.

Kulluđ lii oovdeb sääni vuossâmuu merhâšuumeest rahtum passivverbâ. Ton merhâšume lii 'kuulua, tulla kuulluksi'. Merhâšume lii koŋkretlâš, aiccâmušân kullee merhâšume. Tot ij meerhâš monnii juávkun kuullâm.

Olgon kullui omâs jienâ.
Kuobžâ smiättá: maid tääl, ko tovben kulloo olmooš?
Autoh kullojeh vyejimin maađij mield.
Taan viermisthân kulloo puško!

Ellei toisin mainittu, tämän sivun sisällön lisenssi on Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License